Rakastetulla lapsella on monta nimeä. Niin on myös harmonikalla: Harmonikka, Hanuri, Haitari, Sirmakka, Kurttu, Taljankka, Pirun keuhkot, Köyhän urut, Ryppy, Vetopeli jne. Vuosikymmenien saatossa harmonikkaan on suhtauduttu monin eri tavoin. 30-luku oli harmonikan kulta-aikaa.

 

Sota-aikana harmonikka oli erittäin tärkeässä roolissa sotarintamalla sotilaittemme viihdytystehtävissä. Kaikki muistanemme tarinan sota-ajalta, kuinka harmonikan soiton Kuningas Vili Vesterinen soitti radiossa päiväkausia yhteen menoon Säkkijärven Polkkaa. Suomen tiedustelu oli saanut tietoonsa, että Veli Venäläinen oli virittänyt tietyllä äänitaajuudella laukeavia pommeja. Suomalaiset sai selville, että tietty äänitaajuus estäisi pommien laukeamisen ja Vilin soittamassa Säkkijärven polkassa oli juuri oikea äänitaajuus, joten sitä soitettiin radiossa pommien laukeamisen estämiseksi.

 

60-luvulle tultaessa harmonikka oli jo melkein julistettu kirkon kiroukseen, koska sen ajateltiin ajavan yhteiskuntamme rappioon. Sittemmin harmonikalla on soitettu esim. lukuisia kirkkokonsertteja, nykypäivänä harmonikan soittoa opetetaan Sibelius Akatemiassa ja tämän päivän sanonta "humppa on hanurista" (viitaten ihmisen tiettyyn ruumiin osaan) on jo lähinnä hyväntahtoista leikkimielistä huumoria, mistä tiukkapipoinen kahtia jakautuminen soittimeen on jo jäänyt kauas historiaan.

 

Harmonikan rakentamisella on Suomessa pitkät historialliset perinteet. Harmonikan rakentaminen on ollut perinteisesti erittäin vaativaa käsityötä, mikä taito on pikku hiljaa häviämässä maastamme. Suomalaisen käsityö- ja harmonikan rakentamistaidon kunniaksi julkaisemme tällä sivustolla kokoelman Wanhoista Suomalaisista Harmonikoista.

 

Soittimena Harmonikka on erittäin vaativa monipuolinen vapaalehdykkä soitin. Yksi tunnetuimmista  kainuulaisista  Harmonikan soiton taitajista on jo edesmennyt Suomen Hottikuninkaan nimen saanut Armas Piippo.